Salaojaputken ympärysaineista – kirjallisuustutkimus

← Takaisin
Tekijä Tiainen, I.
Sarja Salaojituksen tutkimusyhdistyksen tiedote n:o 3
Päivämäärä 1987
Avainsanat kirjallisuusselvitys, peltosalaojitus, ympärysaineet
Rahoitus Salaojituksen Tukisäätiö
Sivut 21 - 55
Kieli suomi
Saatavuus http://salaojayhdistys.fi/wp-content/uploads/2016/05/3-1988.pdf

Tämän kirjallisuustutkimuksen tarkoituksena on ollut koota teoriaa, joka selittää veden ja maapartikkeleiden kulkeutumista salaojaputkeen. Lisäksi on kuvattu yleisempien ympärysainemateriaalein ominaispiirteitä.

Salaojaputken ympärysaineen tärkeimpinä tehtävinä ovat veden virtausvastuksen alentaminen ja hienoaineksen suodattaminen. Sillä voidaan myös suojata putkea ja estää putkien liikkuminen ojitustyön aikana. Eräiden orgaanisten ympärysaineiden on todettu ehkäisevän rautasaostumien syntymistä itse ympärysaineeseen, putkirakoihin ja putkeen.

Maapartikkeleiden kulkeutumista salaojaputkeen tapahtuu, kun hydraulinen gradientti putkea ympäröivässä maassa saavuttaa kriittisen arvonsa. Hydraulinen gradientti on riippuvainen veden sisäänvirtausvastuksesta salaojaputkeen. Käytännössä ongelmana on ympärysaineen hyvän vedenjohtavuuden ja suodatuskyvyn ristiriita: mitä parempi suodatuskyky sitä huonompi vedenjohtavuus, ja päinvastoin.

Ympärysaineet voidaan jakaa rakeisiin, synteettisiin ja orgaanisiin aineisiin. Parhaimpana ympärysainemateriaalina pidetään soraa. Ongelmana on se, että soraa ei ole kaikkialla saatavissa ja ojitus sitä käytettäessä ei ole yhtä tehokasta kuin valmiiksi putken ympärille käärittyjä orgaanisia tai synteettisiä ympärysaineita käytettäessä. Suomessa soraa on käytetty miltei kaikissa ojituksissa, eikä syitä sen käytöstä luopumiseen lähiaikoina ole näkyvissä.