Putkitushyöty peltoviljelyssä

← Takaisin
Tekijä Kilpinen, J.
Sarja Teknillinen korkeakoulu. Rakennusinsinööriosasto. Diplomityö.
Päivämäärä 1980
Avainsanat hyötyarviointi, kuivatushyöty, putkioja, salaojitus, työmenekki, valtaoja
Organisaatio Teknillinen korkeakoulu
Sivut 158
Kieli suomi

Tämä tutkimus tehtiin Teknillisen korkeakoulun vesitalouden laboratoriossa. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää kuivatushankkeen hyödyn muodostumista ja kustannusten soittelua nykyaikana. Erityisenä tarkastelukohteena oli putkitushyöty, jota syntyy kun valtaoja korvataan putkiojalla.

Poistuva valtaoja (viljelyshaitta) tuottaa ns. rationalisointihyötyä, kun peltokuviot voidaan yhdistää. Rationalisointihyöty muodostuu tällöin työmenekin vähentymisestä, kaksinkertaisen kylvön ja lannoituksen vähentymisestä ja reunahaitan poistumisesta.

Teknillisen korkeakoulun haastattelututkimus vuodelta 1978 osoitti, että viljelyssä luokittelut mm. koekannan, peltolohkon koon ja muodon mukaan työmenekin arvioinnissa ovat tarpeellisia. Ensisijaisesti viljelyn työmenekki riippuu kuitenkin työn suorittajan henkilökohtaisesta työtaidosta.

Kirjallisuusselvityksenä tutkittiin ruotsalaisia, tanskalaisia ja suomalaisia viljelyn työmenekkitutkimuksia. On todettava, että olosuhteet ovat Tanskassa helpommin muokattavia maiden johdosta edullisemmat kuin Suomessa. Se mahdollistaa myös suuremman konekannan käytön. Tanskalaiset työmenekkiselvitykset valittiin kuitenkin tämän tutkimuksen laskelmien lähtökohdaksi, koska parempia ei ollut käytettävissä. Yhtä aikaa tämän tutkimuksen kanssa Työtehoseura kehitti menetelmän, jolla työmenekki voidaan laskea eri muotoisilla ja kokoisilla peltokuvioilla. Työtehoseuran tutkimuksen mukaan työmenekki ei sanottavasti enää kasva, kun peltokuvion koko ylittää 8,0 hehtaaria.

Rationalisointihyödyn arvioimiseksi kehitettiin diskonttaus- ja jyvitysmenetelmät. Arviointimenetelmien osalta voidaan todeta, että ne lienevät käytännön tarkkuudeltaan samanarvoisia. Menetelmät ovat myös hyvin käyttökelpoisia.

Vuotuinen rationalisointihyöty vaihtelee tyypillisessä tapauksessa välillä 1,5 – 2,5 mk/ojametri. Pääomittamalla tämä 5 %:n ja 30 vuoden mukaan saadaan kokonaisarvoksi 20-40 mk/m.

Putkitushyödyn arvioinnissa on kuivatus- ja rationalisointihyödyn lisäksi otettava huomioon avo-ojakustannusten poisjäänti, lisääntynyt pinta-ala, rumpukustannusten ja kunnossapidon poisjäänti. Putkituksen hyöty vaihtelee vuode 1977 hintatasossa välillä 40 – 80 mk/m. Kuivatus- ja rationalisointihöydyn lisäksi tulevat putkitushyödyt voidaan täysmääräisesti ottaa huomioon vain kannattavuusarvioinnissa. Myös kustannusten osittelussa tämä olisi eräiltä osin mahdollista, mutta tuskin yleisesti tarpeellista. Putkitushyödyn suuruus osoittaa, että verrattain isojakin peltokuvioita kannattaa yhdistää.

Kustannusten osittelua tarkasteltiin tässä tutkimuksessa melko teoreettisin esimerkein. Niillä pyrittiin osoittamaan mahdollisia tilanne-eroja, joten esimerkit kuvaavat vain periaatteellisia ratkaisuja.

Mikäli rationalisointihyöty halutaan selvittää tutkimuksessa esitettyä tarkemmin, se vaatii peltokuviokohtaisia viljelyn työmenekkimittauksia. (kenttäkokeita) keskimääräisissä suomalaisissa olosuhteissa. Erityisesti tulee tällöin selvittää maalajin merkitys työmenekkiin.