Maa-alueelta tapahtuvan haihdunnan arvioinnista / On the estimation of evapotranspiration

Tutkimuksessa on tarkasteltu potentiaalisen ja todellisen haihdunnan määrittämismahdollisuuksia Etelä-Suomen olosuhteissa. Tutkimusaineisto on koottu Helsingin teknillisen korkeakoulun lysimetrikentältä vuosina 1972-80.

Mitattujen ja laskettujen potentiaalisten haihduntojen suhteen on todettu riippuvan ajankohdasta. Riippuvuuden huomioonottaminen parantaa haihdunnan määritystarkkuutta. Vertailussa mukana olleista kymmenestä menetelmästä on parhaimmaksi osoittautunut Turein menetelmä. Astiahaihduntojen avulla potentiaalinen evapotranspiraatio on määritettävästi verraten heikosti.

Todellista haihduntaa on analysoitu kehitetyn maa-kasvi-ilmakehäyhteyttä kuvaavan simulointimallin avulla. Mallissa haihdunta lasketaan Penmanin laajennetulla menetelmällä, maankosteus Darcy’n yhtälön ja jatkuvuus yhtälön avulla ja kasvustoa kuvaavina parametreina käytetään kasvuston korkeutta, juurten vedenottosyvyyttä ja pintavastusta. Mallin avulla on määritetty maanpinnan energiatase ja pintavastuksen suuruus laskentajaksoittain.