Säätöojituksen ja pohjavesikastelun käyttö ja soveltuvuus Suomessa

← Takaisin
Tekijä Ahonen, Johanna
Sarja Teknillinen korkeakoulu. Maanmittaus ja rakennustekniikan osasto. Diplomityö.
Päivämäärä 1991
Avainsanat avo-ojitus, kenttäkokeet, pohjavesikastelu, säätöojitus, salaojitus, sato, satomalli, typpimalli
Rahoitus Salaojituksen Tukisäätiö
Organisaatio Teknillinen korkeakoulu. Maanmittaus ja rakennustekniikan osasto.
Sivut 63 s. +liit.
Kieli suomi
Saatavuus Säätöojituksen ja pohjavesikastelun käyttö ja soveltuvuus Suomessa

Pohjavesikastelua ja säätöojitusta koskevalla tutkimuksella selvitettiin, onko niiden käyttö Suomen olosuhteissa mahdollista ja taloudellisesti kannattavaa. Niiden käytön edullisuutta tarkasteltiin myös ympäristön kannalta.

Koska Suomessa aikaisemmin tehdyt, tätä asiaa koskevat tutkimukset ovat hyvin vanhoja, käytettiin vertailumateriaalina Pohjois-Karoliinassa Yhdysvalloissa tehtyjen kokeiden tuloksia. Niiden perusteella on kirjallisuuskatsauksessa esitetty lyhyesti, mitkä ovat pohjavesikastelun ja säätöojituksen vaikutukset satoon ja ravinnehuuhtoumiin. Kokeellisessa osassa on selvitetty vastaavat asiat Holman pellolla Pohjois-Pohjanmaalla tehtyjen kenttäkokeiden ja vesitalouden laboratoriossa tehtyjen kokeellisten ja teoreettisten määritysten perusteella. Kenttätutkimukset suoritettiin perunaviljelyksellä, jossa pohjavesikastelu on käytössä avo-ojitetulla pellolla. Tutkimuksessa selvitettiin myös, olisiko kyseisellä pellolla salaojitukseen siirtyminen taloudellisesti kannattavaa.

Pohjavesikastelulla oli huomattava vaikutus sadon määrään ja varsinkin laatuun. Käytetyn satomallin mukaan saatiin sadonlisäystä noin 10 % pohjavesikastelun avulla. Perunapelloilla todellisuudessa saatu lisäys oli samansuuruinen. Sadon laatu parani niin, että rupisten perunoiden määrä väheni yli 50 % kastelemattomaan alueeseen verrattuna. Kyseisen pellon salaojittaminen lisäsi satoa edelleen noin 10 %:lla. Suurin lisäys saataisiin 10 metrin ojavälillä. Salaojitus olisi pitkällä aikavälillä kannattavaa. Edullisin ojaväli on hyöty-kustannus-tarkastelun kannalta 14 metriä.

Typpimallilla saatujen tulosten mukaan kokonaistyppihuuhtoumat pohjavesikastellulta pellolta vähenevät 15 – 35 %. Vähennys johtuu kasvaneesta denitrifikaatiosta ja padotuksesta, minkä avulla virtaamaa pellolta pystytään vähentämään. Huuhtoumat kasvavat ojituksen tihentyessä. Määrä on myös riippuvainen pohjavedenpinnan korkeudesta. Mitä korkeammalla pohjavedenpinta luonnostaan on sitä suurempi on padotuksella saatu huuhtoumien väheneminen. Säätöojituksella saavutettava huuhtoumien väheneminen reagoi pohjavedenpinnan korkeuteen päinvastaisesti.