Säätösalaojituksen vaikutusmahdollisuudet pohjavedenpinnan ja salaojavalunnan tasaamiseksi happamilla sulfaattimailla

← Takaisin
Tekijä Jalonen, Johanna
Sarja Teknillinen korkeakoulu, diplomityö
Päivämäärä 2008
Avainsanat happamat sulfaattimaat, säätösalaojitus, salaojavalunta
Rahoitus Salaojituksen Tukisäätiö
Organisaatio Teknillinen korkeakoulu / Rakennus- ja ympäristötekniikan osasto
Sivut 89
Kieli suomi
Saatavuus Säätösalaojituksen vaikutusmahdollisuudet pohjavedenpinnan ja salaojavalunnan tasaamiseksi happamilla sulfaattimailla

Happamat sulfaattimaat sijaitsevat Suomessa Pohjanmaalla Litorinameren rajan alapuolella.
Litorinameren aikaan alueelle on muodostunut sulfideja sisältäviä sedimenttejä. Kun nämä sulfidit
pääsevät hapen kanssa kosketuksiin, muodostuu sulfaatteja. Hapettumista katalysoiva merkittävin
bakteeri on thiobacillus ferrooxidans. Muodostuvat happamat suolat aiheuttavat happamoitumista.
Happamoituminen edelleen taas aiheuttaa eliöille haitallisten metallien liukenemista vesistöön.

Happamoituminen on luonnollinen prosessi, mutta sitä edistää maaalueiden kuivatus. Happamilla alueilla
on mm. peltoviljelystä, talousmetsää ja turvetuotantoalueita. Kaikkien näiden toiminnanharjoittajien
ojitukset aiheuttavat pohjavedenpinnan laskua ja siten potentiaalisesti happamien sulfaattimaiden
altistumista hapelle. Happamilla sulfaattimailla on tutkittu eniten peltoalueita; pellot sijaitsevat jokien
varsissa sekä niillä harjoitetaan intensiivistä kuivatusta. Tässä työssä tarkasteltiin maankäytön
jakautumista kahdella ko. alueella sijaitsevalla erikokoisella valumaalueella:
Lapuanjoella ja Närpiönjoella.

Säätösalaojituksen mahdollisuuksia pohjavedenpinnan korkeusvaihteluiden tasaamiseksi sekä
happamien valuntapiikkien vähentämiseksi tarkasteltiin Lapuanjoella sijaitsevalla koealueella, jonne on
asennettu säätökaivo ja tehty pohjavedenpinnan mittauksia kolmena vuotena (mittaukset Tkl Maija
Paasonen-Kivekäs). Mallinnuksessa käytettiin kolmenkymmenen vuoden säädataa läheiseltä
mittausasemalta Ylistarosta. Mallina käytettiin Lassi Warstan (2007) maa-ja pohjavesivirtausmallia.
Mallinnuksen perusteella arvioitiin mm., kuinka suuri vaikutus säädöllä voi olla pohjavedenpintaan, ja
millaisissa tilanteissa säätö vaikuttaa. Säätösalaojituksen tarkoituksena yleisesti on vähentää
ravinnehuuhtoutumia, pitää pohjavedenpintaa korkeammalla kuivempaan aikaan sekä happamilla sulfaattimailla vähentää hapanta huuhtoumaa.

Mallinnuksen mukaan säädöllä voi olla vaikutusta pohjavedenpinnan korkeuksiin sellaisina vuosina, jolloin
alkukesästä sataa kohtalaisesti vettä. Mikäli pohjavedenpinta on jo kuitenkin laskenut alle
salaojitussyvyyden kasvukauden alussa ja sadanta on pientä, ei säädöllä ole vaikutusta
pohjavedenpintoihin ellei myöhemmin kesällä sada reippaasti. Salaojavalunnan osalta tulokset näyttävät,
että säädöllä voidaan merkittävimmin vaikuttaa valunnan tasoittumiseen ja siihen, mihin aikaan vuodesta
salaojavaluntaa enimmäkseen syntyy.