Maatalouden ravinnekuormituksen vaikutukset rannikkovesissä

← Takaisin
Tekijä Ekholm, Petri
Sarja Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja n:o 359
Päivämäärä 1992
Avainsanat fosfori, kasviplankton, maatalous, Paimionlahti, rannikkovedet, ravinnekuormitus, typpi
Rahoitus Salaojituksen Tukisäätiö, MMM, YM, Kemira, MTK
Sivut 87 - 100
Kieli suomi

Maatalous ja vesien kuormitus -yhteistutkimusprojektin (MAVERO) erillisen tutkimushankeen yhteenvetoraportti

Peltoviljely on Suomessa keskittynyt maan etelä- ja lounaisosiin sekä Etelä-Pohjanmaalle. Viljellyt alueet ovat yleensä hyvin vähäjärvisiä, joten suuri osa pelloilta valumavesiin huuhtoutuneesta fosforista ja typestä kulkeutuu jokien mukana suoraan rannikkoalueelle. Maataloutemme koko ravinnekuormituksesta on arvioitu päätyvän joko suoraan (lähivaluma-alueelta) tai välillisesti (jokien mukana) rannikkovesiin 60 – 70 %.

Maatalouden ravinnekuormituksen aiheuttamat vesistövaikutukset voivat rannikkoalueemme murtovesiolosuhteissa poiketa järvissä havaituista vaikutuksista. Jokien suistoalueet (estuaarit), joiden kautta valtaosa merialueelle päätyvästä maatalouden kuormituksesta kulkeutuu, ovat makean veden ja murtoveden vaihettumisvyöhykkeitä. Veden vaihdunta estuaareissa on usein hyvä, joten happikatoja alueilla ei yleensä esiinny. Estuaarit ovat usein myös suhteellisen syviä, joten tuulen aiheuttama pohja-aineksen resuspensio lienee vähäisempää kuin matalissa maatalouden kuormittamissa järvissä.

Vuosina 1988-1990 selvitettiin vesistötutkimuksin maatalouden ravinnekuormituksen vaikutuksia Paimionlahdella. Tämän lisäksi arvioitiin maatalouden merkitystä lounaissuomalaisen jokivesistön (Paimionjoki) ravinnekuormittajana. Tässä raportissa esitetään yhteenveto kerätystä vedenlaatuaineistosta. Aineiston pohjalta laaditaan myöhemmin vedenlaatumalli.

Paimionjoen kuljettama kokonaisfosforimäärä ja mahdollisesti myös typpimäärä on 1960-luvun lopulta vuoteen 1990 noussut. Tämä johtuu maataloudessa tapahtuneista muutoksista ja mahdollisesti myös ilmaston lämpenemisestä. Epäselvää on, onko kasviplanktonille suoraan käyttökelpoisen, liukoisen reaktiivisen fosforin kuormitus kasvanut. Paimionlahden rehevyystaso on kyseisenä aikana myös noussut. Paimionlahdella rehevyystasoon vaikuttaa kuormituksen suuruuden lisäksi oleellisesti myös sääolot sekä kuormituksen ajoittuminen. Paimionlahti on maatalouden kuormittamana rannikkoalueena vähemmän typpirajoitteinen kuin muut vastaavat alueet. Tämä johtuu siitä, että maatalouden kuormituksessa on runsaasti typpeä. Tämän lisäksi suspendoituneet savihiukkaset ja pohjasedimentti pitävät liukoisen reaktiivisen fosforin pitoisuuden suhteellisen alhaisella tasolla (Paimionlahdella on saman verran liukoista reaktiivista fosforia mutta enemmän typpeä kasvukauden alussa kuin ulompana merellä).