Kokeellinen tutkimus esipäällystetyistä salaojaputkista

Salaojakeskus ry:n toimesta käynnistettiin huhtikuun alussa vuonna 1987 tutkimus, jonka tarkoituksena oli pyrkiä löytämään Suomen oloihin taloudellinen ja käyttökelpoinen salaojaputken ympärysaine vaihtoehdoksi nykyisin valta-asemassa olevalle soralle.

Tutkimuksessa käytetyt salaojaputkien (PCV, 50 mm) esipäällysteenä käytettiin sahanpurua, sahanpuru-styreeniä, huopaa, kookoskuitua, polypropeenia, polypropeeni-kookoskuitua, olki sekä styreeniä. Suoritetun esipäällystettyihin salaojaputkiin kohdistuneen tutkimuksen perusteella voidaan tehdä seuraavia johtopäätöksiä.

Tutkituista ympärysainemateriaaleista polypropeeni oli selvästi soveltumattomin peltoviljelyn salaojitukseen. Mallikokeessa sen suodattava vaikutus 10 vuorokautta kestäneessä kokeessa oli hyvin vähäpätöinen karkeassa hiedassa. Muilla ympärysaineilla esipäällystettyihin putkiin kertyi lietettä vain suuruusluokkaa 10 g/m, kun se polypropeenilla oli noin 500 g/m.

Materiaaleista huopa, polypropeeni-kookoskuitua, olki sekä styreeni antoivat hyviä tuloksia karkeassa hiedassa. Sekä salaojan läpi veden mukana menneen että putkeen jääneen lietteen määrä jäi hyvin pieneksi.  Ne toiminevat tässä maalajissa hyvin. Muiden maalajien osalta tarvitaan jatkotutkimuksia. Tässä tutkimuksessa käytetty maalaji karkea hieta oli kompromissi vedenjohtavuuden ja hienoainesmäärän välillä.

Suoritetuissa mallikokeissa sahanpurun todettiin toimivan erittäin hyvin karkeassa hiedassa ja hiesussa sekä vähintäänkin tyydyttävästi hietaisessa hiesussa.

Peltoviljelyssä joitakin vuosia olleita kookoskuidulla esipäällystettyjä salaojaputkia tutkittaessa voitiin todeta sen soveltuvan esipäällysteeksi useimpiin maalajeihin, varsinkin hietaisille maille. Maaperän pH:n vaikutusta ei täysin luotettavasti voitu tässä tutkimuksessa selvittää, mutta happamissa maissa kookoksen hajoaminen näyttää tapahtuvan käytännön tarpeita ajatellen riittävän hitaasti.