Happamat sulfaattimaat

Happamien sulfaattimaiden esiaste, sulfiittimaat, alkoivat muodostua Itämeren alueelle pääasiallisesti litorinakauden aikana 7 500–4 000 vuotta sitten. Merivesi oli tuolloin lämpimämpää ja suolaisempaa kuin nyt. Viimeisimmän jääkauden jälkeen Suomen länsiosat olivat veden peitossa ja ennen jääkautta syntynyt kasvillisuus alkoi kerrostua merenpohjaan, mikä on erikoista Suomen oloissa. Syntyi niukkahappinen (anaerobinen) tila, jolloin tällaisissa oloissa viihtyvät bakteerit alkoivat hajottaa kasvijäämiä. Hajotusprosessin aikana bakteerit käyttivät meriveden sulfaattia (rikkihapon muodostamia suoloja), jolloin muodostui sulfidisedimenttejä (rikkiyhdisteitä). Sulfidi puolestaan sitoutui maassa yleisesti esiintyvän rautaan. Tällä tavoin syntyivät maat, joita nyt kutsumme rauta-sulfidimaiksi. Mainittakoon, että vielä nykyäänkin Itämeren alueella muodostuu sulfidisavea.

Maan kohoamisen vuoksi sulfidimaat sijaitsevat nykyisin merenpinnan yläpuolella. Niin kauan kuin sulfidimaakerrostuma sijaitsee pohjaveden pinnan alapuolella, se on kemiallisesti vakaata ja neutraalia. Kun pohjaveden pinta alenee ja maakerros altistuu hapelle, käynnistyy pitkä ketju kemiallisia ja biokemiallisia reaktioita, jotka johtavat happamien sulfaattimaiden syntyyn. Erikoista happamille sulfaattimaille on, kuten nimikin kertoo, että happamuuden lisäksi niissä on normaalia enemmän rikki- ja metalliyhdisteitä