Naudan lietelannan ja ketun lannan ravinteiden huuhtoutuminen lysimetrikokeessa

Maatalouden tutkimuskeskuksen Kainuun tutkimusasemalla Sotkamossa tehtiin vuosina 1989-1992 lysimetrikoe, jossa tutkittiin maalajin, levitysajan ja nitrifikaatioinhibiittorin (Didin) vaikutusta naudan lietelannan ja ketun lannan ravinteiden huuhtoutumiseen. Kokeessa käytettiin pienoislysimetrejä, joiden halkaisija on 30 cm ja korkeus 90 cm. Niiden sisältämät maat ovat monoliitteja.

Lysimetreihin annettu ketun lanta sisälsi kokonaistyppeä 3,4-kertaisen Määrän ja fosforia 19-kertaisen määrän naudan lietelantaan verrattuna. Kokeessa käytetyt maalajit olivat saraturve ja karkea hieta ja lannan levitysajat syyskuu, joulukuu ja toukokuu. Didiniä käytettiin vain syyskuun levityksen yhteydessä. Verranteina olivat lannoittamaton koejäsen sekä kaksi väkilannoitetasoa. Koekäsittelyt tehtiin vain kerran, syksystä 1989 kevääseen 1990, minkä jälkeen vuosina 1991 ja 1992 seurattiin käsittelyjen jälkivaikutusta. Lysimetreissä kasvatettiin ohraa vuosina 1990, 1991 ja 1992.

Turvemaan valunta ja kokonaistypen huuhtoutuma olivat hietaan verrattuna noin kaksinkertaisia. Nitraattitypen huuhtoutumisessa maalajien välillä ei ollut eroa, mutta turvemaalta huuhtoutui ammoniumtyppeä 45-kertainen määrä ja orgaanista typpeä noin kolmekertainen määrä hietaan verrattuna. Edelleen turpeesta

huuhtoutui 23-kertainen määrä kokonaisfosforia ja 39-kertainen määrä liukoista fosforia hietaan verrattuna. Turpeesta huuhtoutui hietaan verrattuna kolmekertainen määrä kiintoainetta ja hieman enemmän myös magnesiumia. Kaliumin ja kalsiumin huuhtoutuminen oli kuitenkin hiedasta suurempaa kuin turpeesta.

Ketun lannan ja naudan lietelannan välinen ero eri typpifraktioiden huuhtoutumisessa oli pieni. Ketun lannasta huuhtoutui turvemaalla keskimäärin kolmekertainen määrä fosforia naudan lietelantaan verrattuna, mutta hiedalla, jossa fosforin huuhtoutuminen yleensäkin oli vähäistä, lantalajien välinen ero oli pieni. Lantalajeilla ei ollut eroja kiintoaineen, kaliumin, kalsiumin tai magnesiumin huuhtoutumisessa.

Lannan ravinteita sekä kiintoainetta huuhtoutui yleensä vähiten toukokuun levityksestä. Merkittävä Poikkeus oli turvemaalle levitetty ketun lanta, jonka fosforin huuhtoutumiseen levitysajalla ei ollut edellä mainittua vaikutusta. Myös levitysajan vaikutus ammoniumtypen ja fosforin huuhtoutumiseen hiedalta jäi vähäiseksi, kun näiden ravinteiden huuhtoutuminen hiedasta oli yleensäkin pientä. Didin ei vähentänyt typen huuhtoutumista merkitsevästi.

Ohra tuotti turvemaalla huomattavasti suurempia satoja kuin hiedalla. Ketun lanta osoittautui selvästi naudan lietelantaa tehokkaammaksi lannoitteeksi. Naudan lietelanta tuotti suurimman ohrasadon toukokuussa levitettynä mutta ketun lanta syyskuussa Didinin kera levitettynä.

Ohran jyvä- ja olkisadossa sekä valumavedessä tavattiin laskennallisesti yhteensä 30-55 % lannassa annetusta kokonaistypen määrästä (24-41% sadossa ja 4-21 % valumavedessä). Lannassa annetun kokonaisfosforin määrästä tavattiin ohran jyvä- ja olkisadossa sekä valumavedessä yhteensä 6-36 % (6-35 % sadossa ja 0,01-1,3 % valumavedessä).