Salaojaputken ympärysaineet

Salaojaputken ympärysaineen tärkeimpinä tehtävinä ovat veden virtausvastuksen alentaminen ja hienoaineksen suodattaminen. Sillä voidaan myös suojata putkea ja estää putkien liikkuminen ojitustyön aikana. Eräiden orgaanisten ympärysaineiden on todettu ehkäisevän rautasaostumien syntymistä itse ympärysaineeseen, putkirakoihin ja putkeen.

Maapartikkeleiden kulkeutumista salaojaputkeen tapahtuu, kun hydraulinen gradientti putkea ympäröivässä maassa saavuttaa kriittisen arvonsa. Hydraulinen gradientti on riippuvainen veden sisäänvirtausvastuksesta salaojaputkeen. Käytännössä ongelmana on ympärysaineen hyvän vedenjohtavuuden ja suodatuskyvyn ristiriita: mitä parempi suodatuskyky sitä huonompi vedenjohtavuus, ja päinvastoin.

Ympärysaineet voidaan jakaa rakeisiin, synteettisiin ja orgaanisiin aineisiin. Parhaimpana ympärysainemateriaalina pidetään soraa. Ongelmana on se, että soraa ei ole kaikkialla saatavissa ja ojitus sitä käytettäessä ei ole yhtä tehokasta kuin valmiiksi putken ympärille käärittyjä orgaanisia tai synteettisiä ympärysaineita käytettäessä. Suomessa soraa on käytetty miltei kaikissa ojituksissa, eikä syitä sen käytöstä luopumiseen lähiaikoina ole näkyvissä.

Ruosteongelman lisääntymisen myötä maassamme on tarpeen selvittää erilaisten orgaanisten materiaalien sopivuus olosuhteisiimme. Lisäksi pidemmällä tähtäimellä soravaramme ehtyvät ja joudutaan käyttämään muita materiaaleja. Tällä hetkellä myös tarve lisätä ohjauksen tehoa vähentää soran käyttöä ja lisää muiden materiaalien suosiota.

Suomessa on siis tarvetta ympärysainetutkimukseen. Olisi kuitenkin tarkkaan harkittava tutkimusten päämäärä. Tärkeintä lienee selvittää synteettisten ja orgaanisten materiaalien soveltuvuus Suomen oloihin ja laatia suositukset niiden käytöstä. Tutkimuksissa tulisi mahdollisuuksien mukaan käyttää hyväksi ulkomailla saatuja tuloksia ja kokemuksia, jotta päällekkäisyyksiltä vältyttäisiin.