Täydennysojituksen vaikutus pellon ravinne- ja kiintoainekuormitukseen

Pellon kuivatuksen tehostamista täydennysojituksella tutkittiin Jokioisissa sijaitsevalla Nummelan koekentällä, jonka ensiojituksesta osa oli tehty 16 m:n ja osa 32 m:n ojavälillä 1950-luvulla. Peltoalueen maalaji on valtaosin aitosavea ja keskimääräinen kaltevuus noin 1 %. Ensimmäinen täydennysojitus tehtiin kesäkuussa 2008 koealueella, jonka 16 m:n ojaväli puolitettiin 8 m:ksi. Toinen alkujaan 32 m:n ojavälin alue täydennysojitettiin kesäkuussa 2014 käyttäen 10,7 m:n ojaväliä. Ojitukset tehtiin kaivavalla salaojakoneella (ympärysaineena sora, sorasilmäkkeet). Vertailualueena toimi osa alkuperäisen 16 m:n ojavälin alueesta. Koealueilla ja vertailualueella mitattiin pintakerros- ja salaojavaluntaa 15 minuutin välein. Fosforin (kokonais-P ja PO4-P), typen (kokonais-N, NO3-N ja NH4-N) ja kiintoaineen pitoisuudet valumavesissä määritettiin virtaamapainotteisista kokoomanäytteistä. Ennen ensimmäistä täydennysojitusta mittauksia tehtiin vuoden ajan (6/2007-5/2008) alueiden välisen luonnollisen vaihtelun selvittämiseksi. Sen jälkeiset mittaukset kattavat kahdeksan vuotta (6/2008-5/2016). Täydennysojituksen vaikutuksia arvioitiin vertaamalla koealueiden mittaustuloksia vertailualueeseen.

Ravinne- ja kiintoainekuormat salaojista lisääntyivät molemmilla koealueilla täydennysojituksen jälkeen. 8 m:n ojavälin alueen vuotuisen kokonaistyppihuuhtouman suhde vertailualueen (16 m) huuhtoumaan oli keskimäärin 1,7-kertainen täydennysojitusta edeltävään kalibrointijaksoon verrattuna. Vastaavasti kokonaisfosforikuormien suhdeluku oli 1,1-kertainen ja ja liukoisen fosfaattifosforin kuormien 1,3-kertainen. Kiintoainekuormien suhdeluku oli samoin 1,3-kertainen. 10,7 metrin ojavälin koealueen ja vertailualueen (16 m) vuotuisten kokonaistyppikuormien suhdeluku oli keskimäärin 2,6-kertainen täydennysojitusta edeltävän ajanjakson (6/2007–5/2014) keskimääräiseen suhdelukuun verrattuna. Kiintoainekuormissa mitattiin vastaavan suuruinen
muutos. Kokonaisfosforikuormien suhdeluku kasvoi kaksinkertaiseksi ja liukoisen fosforin 1,2-kertaiseksi. Salaojien osuus vuotuisista kokonaiskuormista (salaojavalunta + pintakerrosvalunta) 8, 10,7 ja 16 m:n ojaväleillä oli 75–90 %. Ennen täydennysojitusta vastaava osuus 32 m:n ojavälin alueella oli 50–60 %. Kuormituksen kasvu johtui pääosin lisääntyneestä salaojavalunnasta. Täydennysojitus ei näyttänyt vaikuttaneen salaojavesien pitoisuuksiin ojituksen jälkeistä
kokonaistyppipitoisuuden lyhytaikaista nousua lukuun ottamatta. Pintakerrosvalunta ja sen ainekuormat vähenivät täydennysojituksen jälkeen, mutta niiden vähenemä oli pienempi kuin salaojavalunnan kuormien kasvu.

Tutkimus oli osa Toimivat salaojitusmenetelmät peltoviljelyssä (TOSKA) tutkimushanketta (2014–2016), jota rahoittivat Salaojituksen Tukisäätiö sr, maa- ja metsätalousministeriö ja Maa- ja vesitekniikan tuki ry.