Rehevyystason riippuvuus kuormituksesta kahdessa maatalouden kuormittamassa järvessä

← Takaisin
Tekijä Kaliio, Kari
Sarja Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja n:o 359
Päivämäärä 1992
Avainsanat järvet, PROBE-malli, Pyhäjärvi, rehevöityminen, sisäinen kuormitus, ulkoinen kuormitus, Vilikkalanjärvi
Rahoitus Salaojituksen Tukisäätiö, MMM, YM, Kemira, MTK
Sivut 75 - 80
Kieli suomi
Saatavuus Rehevyystason riippuvuus kuormituksesta kahdessa maatalouden kuormittamassa järvessä

Maatalous ja vesien kuormitus -yhteistutkimusprojektin (MAVERO) erillisen tutkimushankeen yhteenvetoraportti

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää maatalouden kuormittamien järvien rehevyystason muuttumista, kun ulkoista ravinnekuormitusta vähennetään. Arviointi tehtiin sekä matalassa järvessä että syvässä, selvästi kerrostuvassa järvessä. Arvioinnissa käytettiin simulointimallia, jolla kuvataan järven hydrodynamiikkaa ja veden laatua. Tässä lähestymistavassa malli sovitetaan ensin kohdejärveen sisällyttämällä mallin rakenteeseen oleelliset järven tilaan vaikuttavat prosessit ja säätämällä mallikertoimet. Tämän jälkeen mallialla voidaan arvioida yksittäisen tekijän merkitystä järven nykytilan säätelijänä ja jonkin tekijän, esimerkiksi kuormituksen, muuttamisen vaikutusta järven tilaan. Tutkimusjärvinä oli kaksi MAVERO-tutkimuksen järveä: Villikklanjärvi ja Pyhäjärvi. Järvet sijaitsevat Artjärven kunnassa itäisellä Uudellamaalla ja Villikkalanjärvi laskee Pyhäjärveen.

Tarkastelu osoittaa selvästi, että matalan rehevän järven rehevyystaso laskee sisäisestä kuormituksesta johtuen vain vähän, ulkoisen kuormituksen pienentyessä. Syvässä järvessä muutos on suurempi, mutta tasapainon saavuttaminen uuden ulkoisen kuormituksen kanssa vie pidemmän ajan.

Matalan järven tapauksessa ei ole otettu huomioon mahdollista sisäsisen kuormituksen vähenemistä ulkoisen kuormituksen pienentyessä. Sedimentin fosforivarasto on kuitenkin rehevässä järvessä niin suuri, että sisäisen kuormituksen väheneminen on hyvin hidasta ja se on todennäköisesti merkityksetöntä ainakin 10-20 ensimmäisen vuoden aikana.

Matalassa rehevässä järvessä, joka ei kerrostu pysyvästi, on yksittäisen kesän säätilalla huomattava merkitys rehevyystason kannalta. Lämpiminä kesinä voi sisäinen kuormitus aiheuttaa huomattavasti tavallista suuremman kasviplanktonbiomassan. Tämä merkitsee mm. sitä, että jonain kesänä voi rehevyystaso olla ulkoisen kuormituksen vähentämisen jälkeen korkeampi kuin ennen kuormituksen vähentämistä.

Maatalouden kuormittamissa matalissa rehevissä järvissä on siis sedimentillä hyvin ratkaiseva merkitys rehevyystason säätelyssä. Monissa tapauksissa pelkkä ulkoisen kuormituksen vähentäminen ei riitä, vaan tarvitaan myös sisäistä kuormitusta vähentäviä kunnostustoimenpiteitä.