Luonnonmukaisuus keskieurooppalaisessa vesirakennuksessa

Keski-Euroopan vesistötöiden intensiivisyys ja pitkä historia ovat muokanneet vesiympäristöä voimakkaasti. Lisääntynyt ympäristötietoisuus, maatalousmaan tarpeen väheneminen ja kehittynyt jätevesien käsittely ovat kohdistaneet mielenkiinnon Keski-Euroopassa vesistöjen — niin pienten purojen kuin suurten jokienkin — luonnonmukaistamiseen. Viimeisimmän sysäyksen aiempien vesirakennustöiden luonnonmukaistamiseen ja luonnonmukaisempiin menetelmiin uudisrakentamisessa antoivat Reinin suuret tulvat alkuvuodesta 1995.

Luonnonmukaistamishankkeiden tavoitteina esiintyvät useimmiten luonnollisempi tulvasuojelu, vesistön dynamiikan palauttaminen, pohjaveden tason nostaminen, luonnon monimuotoisuuden lisääminen, hävinneiden biotooppien palauttaminen ja kalojen sekä muiden vesieliöiden kulun mahdollistaminen. Näiden tavoitteiden täyttämiseksi Keski-Euroopassa on tutkittu ja kehitetty uusia menetelmiä rakennettujen vesistöjen luonnonmukaistamiseen ja uudisrakennushankkeisiin. Artikkelissa esitellään näitä periaatteita ja menetelmiä sekä teoriassa että käytännön esimerkkien valossa. Artikkeli perustuu kirjallisuuden ohella syyskuussa 1996 Keski-Eurooppaan tehdyllä opintomatkalla saatuihin kokemuksiin ja käytyihin keskusteluihin.